Syysloman aikaan

Lauantaiaamun "rauhassa"
Kyllä onkin ollut vilkas viikko, tämä syysloma viikko. Nyt pitäisi sitten rauhoittua taas normaaliin kotielämään.

Maanantaina oli konsertti päivällä Tikkuilan Silkkisalissa. Oopperan pojat ( Matti Pasanen ja Klaus Pennanen) esittivät hauskan matkan halki Euroopan, etsiessään kadoksissa olleen laulun sanoja.
Kuulimme monia tuttuja laulelmia eri maista ja huumorin höystämiä pohdintoja matkan varrelta. Lopulta se laulukin löytyi, Italiasta, ja lauloimme sen kaikki yhdessä. Se laulu oli Sylvian Joululaulu.
Pienillä oivalluksilla saadaan konsertista oikein mukavia ja leppoisia tilaisuuksia. Tosin olimmehan usein ennenkin kuulleet Matin laulua, siellä Senioritalon kahviossa, kun hän on tehnyt vapaaehtoistyötä esiintymällä monissa eläkelläisten ja vammaisten tilaisuuksissa. Hän on hyvin sympaattinen henkilö.

Konsertin jälkeen menin tapaamaan lapsuudenystävääni Armia, joka asuu siellä lähellä. Kävimme kahvistelun jälkeen hankkimassa kanervia, hautausmaa kierrosta varten. Olemme useina vuosina kiertäneet yhdessä laittamassa lähisukulaistemme haudat talvi- tai kesäkuntoon. Yhdessä on niin mukavaa tehdä asioita.

Seuraavana päivänä kävimme katsomassa sisartani, joka sairastaa Alzheimerintautia.
Tarjouduin ottamaan hänet pariksi päiväksi tänne maalle.
Hän innostui asiasta ja niin  teimme tarvittavat valmistelut ja lähdimme ajamaan tänne. Kävimme Mäntsälässä kaupassa ja tulimme tänne asunnolleni. Tosin jo postilaatikolle pysähtyessäni, siskoni pyysi että veisin hänet takaisin kotiin. Lupasin tehdä sen kunhan käymme ensin kotonani. Hän ei ollut aikaisemmin käynyt täällä. Sisareni on niin urbaani ihminen ettei ertyisemmin viihdy maalla, eikä muutenkaan halua lähteä pitkille matkoille. Tämäkin 50km on hänestä pitkä matka. Sairaus on lisännyt vielä tuota kotona itsekseen pysymisen tarvetta, mutta kuitenkin hänen pitäisi saada jotain vaihtelua elämäänsä.
Keitin pikaisesti kahvit (keittimellä) ja laitoin tulet hellaan, että voisin laittaa ruokaa. Hän oli kyllä ihan rauhassa ja kierteli katsomassa paikkoja talossa, kun tiesi että pääsisi yöksi takaisin kotiinsa.
Hän tykkää syödä minun laittamaani ruokaa, mutta yhdessä asuminen ei ole onnistunut ollenkaan.
Olemme sitäkin jo aikaisemmin kokeilleet puoli vuotta, siellä Hakunilassa asuessani.
Minä ajoin takaisin Hakunilaan, kun olimme syöneet ja jäin sinne yöksi hänen luokseen.
Tein vapaaehtoistyötä sen talon kahvilassa, jossa sisareni nyt asuu. 
Kävin tapaamassa vanhoja tuttuja siellä kahvilassa, kun kerran olin siellä. Keskiviikkoisin on tietokilpailukin.
Olihan se mukavaa tavata niitä ihmisiä pitkästä aikaa.
Kävin yhden tuttavani kanssa ostoksilla, läheisessä kauppakeskuksessa ja kahvilla, että saimme vaihtaa kuulumisia kaikessa rauhassa.
Sitten ajoin kotiin, lämmittämään taloa. Aika kolealtahan täällä tuntuu, kun on pari päivää poissa ja lämmittämättä.

Torstai aamuna ajoin taas Hakunilaan ja vein sisarelleni verhot, jotta hän saa vähän vaihtelua asuntoonsa ja näkösuoja aurinkoa vastaan. Huoneesta tuli ihan viihtyisän näköinen.
Tänä torstaina oli myös Papupata päivä, joten olisin muutenkin tullut sinne. Papupata on eläkeläiskerhon yksi harrastuspiiri, jossa tehdään ruokaa ja jutellaan kaikenlaista ajankohtaista ja mielenkiintoista asiaa, milloin mistäkin. Tällä kertaa oli tuo lähestyvä vuosikokous kovasti tapetilla, kun pitäisi löytää uusi puheenjohtaja yhdistykselle. Entinen on jo edellisenä vuonna sanonut, ettei jatka enää tämän kauden jälkeen. Siinäpä riittikin pohdintaa, kun ei oikein ketään ole vapaaehtoisesti astumassa hänen tilalleen. Tosin yksi olisi kyllä tyrkyllä, mutta häntä ei kukaan oikein haluaisi paikalle.
Minuakin on yritetty pyörryttää siihen hommaan, mutta minua ei sellainene myrskynsilmä kiinnosta, vaikka johtokunta paikka olisi ennen vielä kiinnostanutkin. Nyt asun niin kaukana, ettei kannata ruveta sellaiseen.
Muutto Hakunilaan olisi edessä, jos sellaiseen alkaisi, tai ainakin jonnekkin niille seuduille.

Piti oikein jäädä Hakunilaan vielä seuraavaksi päiväksi, kun silloin oli kerhopäivä ja paljon kiinnostavia asioita tiedossa käsiteltäväksi. Kyllä olikin melkoinen tuuletus käynnissa siellä kerhossa. Oli kuin joku olisi sohaissut muurahaispesään, niin siellä kuhisi. En ollutkaan käynyt koko syksynä kerhokokouksessa. Kuulin vain niitä huhuja Papupadassa. Taitaa tulla melkoisia muutoksia kerhoon ensi vuodeksi.
No siinä niitä viikon juttuja taas tälläkertaa.

Pyhäpäivän rauhaa

Rauhallinen sunnuntai päivä. Sumu verhoaa tienoota, eikä näy omaa pihapiiriä kauemmaksi. Lämpötila on juuri ja juuri plussan puolella. Aamun kuura on sulanut puoleenpäivään mennessä.

Tuli rätisee hellassa ja radio kertoo päivän uutisia ja musiikkia tulee välillä. Se on sellaista taustaääntä minun elämässäni. Korva valitsee sieltä kiinnostavat asiat automaattisesti. Pysyy hyvin tässä päivässä kiini, yksin ollessankin. Toisia ärsyttää sellainen, mutta minä tykkään äänistä ympärilläni. Voihan sen radion pistää sitten kiini jos haluaa ihan hiljaista.

Eilen kävin vähän haravoimassa lehtiä pihasta. Niitä täällä okin oikein roppakaupalla, kun on noita lehtipuita pihassa. Kolmella sivulla on kyllä metsää ja keskellä pihaa yksi mänty. Pellon reunassa olevan vanhan saunan ympärillä on muutamaia kuusia, joten joka sorttia löytyy pihapiiristä.

Olen miettinyt jonkin aikaa tätä keittiön kalustusta, kun tässä on vain muutama tuoli pöydän ympärillä. Kaikki kalusteet on laitettu seinän vierille ja pöytäkin on pyöreä ja  istumapaikkoja vain kolme, kun pöytä on asetettu ikkunan eteen. Halusin laittaa jonkin penkin ikkunan eteen ja siirtää pöytää keskemmälle huonetta, kun siellä on kuitenkin tilaa. Niin saisi lisää istumapaikkojakin.
No nyt keksin kivan ratkaisun, kun löysin yläkerrasta vanhat ja ihan siistit pienen laverisohvan pehmusteet.
Kävin katselemassa varastosta kapistuksia joista saisi rakennettua pienen sohvan. Tila kun on vain puolitoista metriä leveä, ettei siihen mahdu oikea sohva. Löysin pari isoa kelaa ja vanhan oven. Niistä sain rakenneltua mukavan divaanin, ssihen koloon. Nyt voin istua läppäri sylissä ja kirjoitella näitä juttuja keittiön ikkunan vieressä ja nään samalla minkälaista liikennettä pihalla on.
Eihän tänne usein käviöitä eksy kun on päättyvän tien merkki maantienlaidassa, mutta joskus kuitenkin.
Selkeällä säällä tästä on hyvä seurata liikennettä peltojen takana vanhalla Lahdentiellä. Aika paljon sielläkin näkyy vielä liikennettä olevan, vaikka moottoritie kulkee melkolähellä sitä. Tänne se moottoritie ei kuitenkaan näy, joten ihan rauhallinen paikka tämä on. Mukava kirjoittamis paikka kaikenkaikkiaan...

Näyttää noita kirjoitushommia tulevan minulle, kun sukuseuramme hallitus päätti ottaa minut mukaan jäsenlehden toimituskuntaan, ensi vuoden alusta. Ihan mielenkiintoista päästä mukaan toimintaan, nyt kun taas olen täällä etelä-Suomessa. Pohjoisesta toimiminen olisikin ollut meko hankalaa, kun kaikki olisi ollut niin kaukana minusta. vaikka kirjoittaminen käy missä vaan, niin haastattelujen tekeminen on kuitenkin etelämpien paikkojen hommaa. 

Palattu syksyyn

Sateinen aamu ja kolme astetta lämmintä, eikä tuule.

Edellinen kirjoitus alkuviikosta meni bittitaivaaseen, kun kone sammui kesken tallennuksen.

Viikonloppuna laitettiin paikkoja talvikuntoon. Kaikki jäätymistä pelkäävät aineet varastoitiin lämpimään tilaan. Käänttiin pihavalot oikeaan asentoon ja niin edelleen.
Talonomistaja laittoi mehiläisensä talvikuntoon ja korjaili kaikkea pihapiirissä olevaa kesäkama säilöön.
Silloin vielä luminen maisema oli oikein kaunis, mutta suli pikkuhiljaa viikonlopun aikana kokonaan pois.
Maanantaina naapuri ajoi lanalla tien tasaiseksi talven kunnossapitoa varten.

Harrastuspiirissä oli lasitusvaihe. Maalailin kippojani lasitusaineella ja ope kantoi niitä uuniin. Tuloksen näkee sitten syysloman jälkeen. Mielenkiintoista nähdä tulos, kun en ole koskaan ennen nähnyt asioita näin läheltä.
Tuo keramiikan tekeminen tuntuu ainakin toistaiseksi oikein mukavalta harrastukselta. Porukkakin on oikein mukavaa. Aika menee oikein rattoisasti heidän juttujaan kuunnellessa. Useimmat ovat ihan tästä läheltä, joten samalla pääsee sisälle kylänelämään.

Toinen harrastuspiiri on kirkonkylällä. ATK työpaja ikäihmisille on myös oikein mukava. Vaikka olen käyttänyt tietokonetta jo vuosia, niin useimmat asiat on muuttuneet niin paljon että on hyvä välillä käydä kertaamassa oppeja. Tietokoneet kehittyvät niin nopeasti ja uusia ohjelmia tulee kuin sieniä sateella.
Tietysti tärkeää on myös uusien ihmisten kanssa yhdessäolo ja tekeminen. Meillä on oikein mukava porukka siellä opiskelemassa ja saamme toinen toisiltammekin uusia virikkeitä, kun kukin on kiinnostunut vähän eri asioista. Tässä porukassa on mukava olla mukana.

Kolmas harrastuspiirini on piirustus ja maalaus porukka, tuolla Apposen vanhalla kenkätehtaalla. Se porukka on kaikkein vähiten yhtenäinen, mutta tietysti taiteilijat ovakin enemmän omissaoloissaan pakertajia. Sielläkin on hyvin monenlaisia ihmisiä ja useimmat ovat olleet mukana jo usean vuoden ajan.
Tällainen aloittelija on vähän ulkopuolinen siinä porukassa. Ehkäpä sekin ajanmyötä korjaantuu.

Voihan syy olla se, että olen jo siinä vaiheessa sen verran väsynyt, kun kaikki kolme harrastuspiiriä ovat peräkkäin kahden päivän aikana, eikä ole ehtinyt oikein kunnolla levätä välillä.
Alunperinhän olin ajatellut maalausta torstaille, mutta se ryhmä oli jo täynnä kun ilmoittauduin mukaan.

Nyt täytyy lähteä postilaatikolle, eli päivälenkille. Tulee ulkoilukin hoidettua samalla, tosin tänään pitää vielä istuttaa muutama tyrnin taimi, jotka sain yhdeltä naapurilta. Ja viimeiset lehdetkin on vielä haravoimatta.

Lunta tuli

Maisemat on muuttuneet valkoisiksi yön aikana. Kylläpä on kaunista. Puut ovat kietoutuneet pumpuliin. Vielä eilen vihreät ja mustat pellot ovat kaikki kauniin valkoisia.

Talossakaan ei tuntunut tänään niin kylmältä, kuin muutamana edellisenä aamuna. Ihan kuin tuo valkoinen vaippa lämmittäisi taloakin. Ulkona on kuitenkin -2 astetta.
Luvattu myrsky ei kulkenut ainakaan tämän alueen kautta, kun en kuullut minkäänlaista ujellusta. Illalla vähän tuuli, mutta se ei ollut lähelläkään myrskyä.

Tulet on taas hellassa ja aamukahvi juotuna. Kohta lähden vähän kuvailemaan näitä uusia kauniita maisemia, niin kauan kuin niitä vielä riittää. Tämä ensilumihan sulaa kuitenkin viikonlopun aikana pois.
Minustahan on näköjään tullut talvimaisemien ihailija. Oisikohan noilla Lapin vuosilla jotain tekemistä siihen.
Kylmyydestäkin on kyllä kokemusta, kun siellä oli joskus jopa -50 astetta ja oli vaan pakko mennä ulos.
Toivotaan nyt kuitenkin vähän leudompaa talvea tulevaksi, vaikka ovatkin ennustaneet vuosisadan kylmintä talvea. Nautitaan nyt tästä leudosta kauneudesta.

Luvassa kylmenevää

Aamun tunnelmia.
Tänään on vähän lämpöisempi sää kuin eilen. Silloin oli pari pakkasastetta ja auton lasi huurteessa, aamu yhdeksältä. Tänään samaan aikaan ollaan nollassa. Yöllä on satanut vettä, eikä näy huurretta tai lunta. Myrskystä puhumattakaan. Tänään on rauhallinen kotipäivä. Lämmittelen taloa hiljalleen.

Eilinen päivä sujui mukavasti, ensin tietotekniikan työpajassa virusohjelmiin ym. ilmaisiin ohjelmiin tutustuen.
Kävin asioilla Mäntsälässä ja ajoin taas kotiin muutamiksi tunneiksi.
Illalla oli maalausharjoitusten vuoro. Tällä kertaa taiteiltiin kukkasia.

Mukavaa harrastaa jotain ihan muuta kuin ennen työelämäni aikana.
Silloin toimin tekniikan puolella ja kieliopinnoissa. Työkseni tein opetusohjelmia ja muuta materiaalia tieteellisiin tutkimuksiin ja opiskeluun. Olin 25 vuotta Hgin yliopiston AV-keskuksessa töissä. Sitten lähdin sapattivapaalle pohjoiseen, Inariin. Ajttelin katsoa hommaani toiselta puolelta, eli toimittajan kannalta ja opiskelin tiedotusoppia, radio- ja lehtityötä. Elämä pohjoisessa vei mennessään ja olin siellä lähes kahdeksantoista vuotta, kun sotkeuduin yhden kalamiehen verkkoihin. Siitä ajasta joskus toisenkerran lisää. 

Tänään aion olla ihan rauhassa omissa oloissani ja tehdä vain sen mikä on välttämätöntä. Nuo pari päivää kun ovat melko tiivistä menemistä. Illalla istun TVn ääreen ja otan kutimen käteeni. Saan ehkä tumput valmiiksi tänään. Aika monet sukat ja töppöset on jo valmistuneet tänä syksynä. Yhden myssynkin olen kutonut. Valmistautuminen kylmään talveen on hyvin aikataulussaan.

aamun kauneutta.

Varpaita kipristi vähän, kun tulin aamulla suihkusta. Saunaosaston lattialämmitys on kukistunut. Tämä talo näyttää kaikki huonot puolensa heti alkajaisiksi, että sitten tietää varautua kaikenlaisiin kommelluksiin tulevaisuudessa.

Aurinko paistaa kauniisti ja mittari näyttää nollaa vielä yhdeksän aikaan. Laitoin hellaan tulet vasta vähän aikaa sitten. Talossa on jo vähän mukavampi lämpötila, kun täällä on lämmittänyt useampana päivänä pitkään iltaan. Se johtopäätös tästä pitää vetää, ettei voi moneksi päiväksi lähteä matkoille ainakaan talvella. Nyt vielä tarkenee, kun lisää vähän vaatetta.

Uusia asioita katsomassa.

Viikonloppuna kävin tutustumassa itselleni aivan uuteen maailmaan eli Hengen ja tiedon messuihin.
Paikalla oli jos jonkinlaisia esittelijöitä, hyvin monilta tiedon sektoreilta. Oli luennoitsioita, parantajia, ennustajia, meediota, kauppiaita, kurssien järjestäjiä yms. Meikäläinen katseli ja kuunteli asioita silmät ja korvat tarkkana. Olihan siellä ihan järkeenkäyvää asiaakin paljon, mutta myös ihan minulle outoa toimintaa. Koko päivä siellä hurahti tutkaillessa. Muutaman tuttavanikin tapasin siellä.
Nyt pitää sitten sulatella kaikkea kokemaansa. Joitakin asioita olen ennenkin vähän harrastanut ja kokeillut, mutta ne ovat olleet sellaisia pintaraapaisuja. Saa nähdä onko niissä edelleen jotain minulle annettavaa.

Kotiin tulo oli kalsea, kun talo oli ollut pari päivää kylmillään. Heti tulet hellaan vaan ja lämmitin päälle yläkerran makuuhuoneeseen. Onneksi tulin jo iltapäivällä kotiin, että ehdin lämmittää taloa riittävästi.

Tänään kannoin läppärini alakertaan ja kirjoittelen tätä juttua keittiössä, samalla kun lämmitän taloa. Täällä on huomattavasti mukavampi kirjoitella, kun ei ole niin koleaa ja vetoista. Täytyy varmaan siirtää sänkykin alas ainakin kylmemmillä ilmoilla tai hankkia talvikortteeri jostain lämpimämmästä paikasta. Se on sitten vielä myöhempien aikojen asia, nyt ainakin vielä pärjää ihan hyvin. Katsotaan kuinka pitkälle talveen pärjään.

Syksyn edetessä

Aurinkoinen aamu, mutta aika kolea. Joutuu pitämään tulta hellassa joka päivä, että talo pysyy lämpimänä.

Muutin tänne maalle, muutaman kerrostalossa vietetyn vuoden jälkeen. Ole kyllä asunut maalla lähes koko ikäni, jote ei tämä mitään ihan uutta minulle ole. Tietenkin seutu ja ihmiset ovat vielä outoja, mutta toiminnot talossa ovat tuttuja. Taloa on sentään remontoitu aika hyvin nykyajan ihmisille sopivaksi. Seuraan mielenkiinnolla tätä asumista ja kylänelämään liittymistä täällä.

Viihdyn melko hyvin itsekseni, mutta tietenkin on tärkeää olla myös ihmisiä ympärillä ja voida tehdä asioita yhdessä muiden kanssa. Täällä ainakin on harrastusmahdollisuuksia melko hyvin, mutta se vaatii kuitenkin autoa, että pääsee kulkemaan, kun julkinen liikenne on suunniteltu lähinnä työssä käyviä ihmisiä varten. Ainakaan en ole vielä muutaman kuukauden asumisen aikana saanut selvää noista bussivuoroista täällä kylällä. Busseja näkyy kulkevan paljon enemmän kuin aikataulut ja MH kertoo. Ilmeisesti jokaisella bussiyhtiöllä on omat aikataulut eikä niitä saa yhdistettynä mistään.
No, nythän se ei ole enää ongelma, kun tuli hankittua tuo auto omaankäyttöön. 

Tällä kylällä on mahdollisuus harrastaa keramiikkatöitä ja liikuntaa, kansalaisopiston puitteissa.
Muita yhdistyksiä on myös jotka järjestävät omille jäsenilleen erilaisia aktiviteetteja, niistä en vielä tiedä kovinkaan paljoa.
Paikallislehdestä seuraan tiedottamista ja valitsen sitten mieleiseni tekemiset.
Tietenkin netistä saa myös tietoa, jos kellä sellainen on. Minähän olen siinä onnellisessa asemassa että osaan käyttää nettipalveluita hyväkseni, mutta on suuri joukko ikäihmisiä joilla sitä mahdollisuutta ei ole. He joko eivät osaa käyttää tietokonetta tai heillä ei ole nettiyhteyttä. Tässäkään talossa ei ole enää puhelinkoskettimia joten minäkin toimin vain mokkulan varassa. Ainakin toistaiseksi homma on toiminut, kun sen sai ensin alkamaan.

Nyt täytyykin mennä lisäämään puita hellaan. Jatkuu taas toisella kerralla.

jatkoa, ihmettelyä.

Tämähän näyttää toimivan ihan hienosti näin kotikoneellakin tehtynä.
Kotona on ensimmäisenä laitettava tulet hellaan, ettei talo jäähdy liikaa. Sitten pitää vähän syödä, että jaksaa taas illalla mennä taiteilemaan. Mukavia nämä harrastusmahdollisuudet täällä maallakin. Eilen kävin keramiikkakurssilla. Kokeilin dreijaamista. Ei se oikein tahtonut sujua, kun olen ihan ekakertaa hommassa. 
Sain kuitenkin jokun näköisen hökötyksen aikaiseksi. Näytti niin helpolta, kun opettaja teki kannun. Toivottavasti harjoitus edes vähän autta tulevaisuudessa. Aikaisemmat muovailut on jo kuvumassa ja osa ihan uunissa poltettavana. Ihan käsityönä tehdyt kipot ja otukset on sentään onnistuneet kohtuullisesti.
Nyt on taas lähdettävä laittamaan puita hellaan, ettei se sammu. Mukavaa päivän jatkoa.

Blogin kirjoittamisesta

Tämäpä on aika hauskaa kirjoitella näitä kommentteja päiväntapahtumista. Meillä on oikein hauska porukka täällä opettelemassa näihin internetin ihmeellisyyksiin. Huuli lentää ja nauru kaikaa. Toiset ottaa totisemmin nämä opiskelut. Jatkuu taas viikonkuluttua.

Tervehdys täältä maaseudunrauhasta. Kaunis aurinkoinen päivä alkoi tänään ATK:n salohin uudelleen perehtyen. Kyllä tuntuu ainakin ihan ufolta tämä pöytäkoneella seikkailu, kun on ainakin kymmenen vuotta läppärillä työskennellyt.