Talven iloja

Tulin eilen parin päivän reissusta. Kokeilin miten kylmä täällä on kun ei kukaan ole lämmittämässä taloa. Laitoin pari patteria pitämään edes pientä lämpöä yllä, ettei vesijohdot jäädy.

Kävin siskoni luona ja toisena päivänä olin eläkeläisten Joulujuhlassa. Onneksi olin jo valmiiksi siellä seudulla missä juhlat pidettiin, kun yöllä satoi reippaasti lunta ja tuuli oikein myrskyn voimalla. Tuskin olisi kotoa tullut lähdettyäkään matkaan.
Juhla oli oikein mukava ja lämmintunnelmainen. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Aina on mukavaa mennä tapaamaan niitä ystäviä ja tuttuja sinne entiselle kotiseudulle. Onneksi tämä matka ei ole sen pitempi (60km sivu). Voi ainakin kerran pari kuukaudessa käväistä siellä, vaikka vain päiväseltään.
Siskokin oli oikein iloinen kun olin siellä hänen luonaan parin päivän ajan. Vietimme sellaista rauhallista kotielämää. Sairautensa vuoksi hän ei enää jaksa kovin vilkasta menoa kuunnella ja katsella, puhumattakaan että osallistuisi itse siihen. Omaan tahtiin eläminen sentään sujuu jotenkuten, kotiavun turvin.

Kotiin tulo sujui ihan hyvin, kun lunta tuli vain hiljalleen. Kävin kaupassa Mäntsälässä ja ajoin kotiin. Kotitie ei ollut aurattu sinä päivänä, mutta siitä pääsi kohtuullisen hyvin ajamaan ihan talliin asti.
Piha oli ihan tasaiseksi lumettunut, mutta hyvin siitä selvisi kantamuksineen sisälle.
Sisällä oli viileähköä (+14 astetta). Otin pois kaikki patterit päältä ja laitoin hellaan tulet. Talo lämpisi hiljalleen. Laitoin yläkerran patterin aika aikaisin illalla päälle, että makuusopessani olisi mukavan lämmin kun menen nukkumaan. Se toimii aika hyvin. Laitan yleensäkin patterin sinne lämmittämään mutamaksi tunniksi joka ilta. Sammutan sen kun käyn nukkumaan. Aamulla siellä on kohtuullisen viileää ja nousen ripeästi ylös ja pukeudun nopeasti.  Nukkuminen viileässä on oikein mukavaa ja peiton alla on lämmintä vielä aamullakin.

Tänä aamuna olikin sitten -21 astetta pakkasta, mutta eilisen lämmittämisen jälkeen aamullakin oli vielä +16 astetta alakerrassa. Laitoin tulet hellaan ja keittelin puuron siinä. Kahvit keitän useinmiten keittimellä ja syön hapanleipä viipaleet sen kanssa ensimmäiseksi.
Tänään olen kantanut pari laatikollista puita sisälle, että eivät olisi niin kylmiä ja kosteita, kun aamulla laitan tulet hellaan. Pidän huolen että on aina runsaasti puita sisällä kuivumassa. Kyllähän niitä kuluukin laatikollinen päivässä ja kovemmilla pakkasilla enemmänkin. Iltaisin pidän tulta yllä ihan yhdeksään asti.
Istun TVn ääressä ja kudon tai teen jotain muuta käsityötä samalla ja käyn lisäämässä puita hellaan, että lämpöä riitää aamuun asti. Toivottavasti ei tule kovin pitkiä kovan pakkasen jaksoja.

Nyt vain mukavaa Joulun odotusta.

Itsenäisyyspäivän jälkeen

Arki alkoi taas lumisissa merkeissä.
Eilinen päivä meni Mäntsälässä käynnissä ja ilta TVn äressä. Kättelyt ja sitten "Pilvenveikkojen" muistelmia kuunnellen. Niin ja aikaisemmin illalla oli Sotalasten muistelmia. Aikalailla sota painotteista ohjelmaa.

Muuten viikko onkin mennyt melko tasaista tahtia, taloa lämmitellessä ja puita kantaessa.
Viikonloppuna isäntä kävi laittamassa lattialämmityksen kuntoon. Sitten taas vessanpönttö rupesi vuotamaan, eli vesisäiliö valuttaa vettä pönttöön, joten pitää aina täytön jälkeen kiertää sulkuruuvi kiini. Sekin vika korjattiin jo syksyllä kerran, mutta nyt se uusiutui.

Pistää harkitsemaan sitä siirtymistä talviasunoon näistä maalaismaisemista.   Harkitaan, harkitaan.

Joulukuun alkua

Joulukuu alkoi kauniin pumpulisissa maisemissa. Pakkanen oli lauhtunut 10 asteella, edellisestä päivästä.
Talo on vähän kolean tuntuinen lauhtumisen tuoman kosteuden myötä.

Tänään kokeilen laittaa makaroonilaatikkoa tuossa hellan uunissa. Saapa nähdä kuinka muijan käy...
Jos onnistuu, niin voisi laittaa vähän Jouluakin.

Eilinen lääkärissä käynti antoi hyvät eväät tämän maalla asumisen jatkamiseen. Kunhan olosuhteet vaan ovat kunnossa, eikä stressiä tule liikaa....   Stressinsietokyvyssä olisi vähän hiomista.
Kokeiden tulokset olivat ihan hyvin rajoissa, joten ei muuta kuin täysillä vaan eteenpäin.

Nyt on selvitty jo ensimmäisestä pakkaskaudesta ja asiat tuntuvat sujuvan kohtuullisesti, kun ei liikoja ressaa ja reissaile, siis sellaisia yön yli reisuja. Harvemminpa minulla sellaisia reissuja on. Toivotaan parasta, että jatkokin sujuu hyvin.

Hyvää Joulun odotusta

Kylmää kyytiä

Kylmää on nyt kestänyt viikon verran.

Kyllä se vähän muuttaa päivärytmiä, kun alkaa olla lunta ja pakkasta vähän enemmän. Täytyy miettiä mitä voi tehdä, ettei ole liian kauaa poissa kotoa. Onneksi nuo harrastuspiiritkin loppuivat joululoman ajaksi.
Ei voisi kuvitellakaan lähtevänsä viikoksi johonkin reissuun, kun ei ole ketään toista taloa lämmittämään. Jo parin päivän poissa olo on tarkkaan harkittava asia.
Onneksi sentään päiväsaikaan voi käydä useamman tunnin reissussa, että ei ihan mökkiydy.
Kyllä välillä tulee mieleen, että olisi mukavaa jos olisi kaveri jakamassa tätä asumista ja lämmitysvuoroja. Olisi sitten juttukaverikin, kun harvoin kukaan eksyy tänne asti. Täällä on kyllä ihan mukavaa olla silloin kun ei halua mennä mihinkään. Nyt tietysti tuo menemisen tarve vaan korostuu, kun on kaikenlaisia Joulujuhlia ja konserteja.
Viime viikko olikin aika vilkas, kun oli kaikkien harrastusten lopetus päivät niin täällä, kuin Hakunilsassakin.
Nuo pari myrskypäivääkin antoivat vähn lisää haastetta täällä asumisee, kun tuo tie tahtoo tukkeutua kovalla tuulela, eikä siitä tahdo päästä autolla läpi. Onneksi naapuri hoitaa tien aurauksen.

Katsotaan miten tämä elämä tästä jatkuu. Ensi viikolla olisi lääkäripäivä. Toivottavasti ei ole ihan hirveän kylmä, että auto toimii silloin.

Lumimyrskyn keskellä

Yöllä alkanut myrsky ja aamulla vähitellen lisääntynyt lumisade, saa minut pysymään kotona. Tietysti käyn postilaatikolla ja kannan laatikollisen puita pirttiin. Toistaiseksi en lähde autolla mihinkään, eli illan maalauskurssi saa jäädä taas tällä kertaa väliin. Onneksi se on viimeinen kerta tälle syyskaudelle.
Kevät lukukausi alkaa vasta tammikuun puolessa välissä.

Huomena olisi Papupata päivä, saapa nähdä voinko lähteä sinnekään ajamaan. Jos sää on parantunut niin voin mennäkkin, mutta mihinkään pöpperö keliin en lähde ajelemaan. Sielläkin on Joulujuhla kerta.
Eilen oli keramiikka kurssin viimeinen päivä tällä syyslukukaudella. Jokainen oli tuonut jotain purtavaa ja juotiin Joulukahvi tekemisten lomassa. Tuntui ihan hassulta toivotella jo Hyvää Joulua.

Eilen päivällä kävi yksi minun ATK kurssikaverini täällä vierailulla. Oli tosi mukavaa jutella ja vaitaa kuulumisia näin privatisti, varsinkin kun kurssi ei jatku enää samalla kokoonpanolla kevätkaudella.
Nyt voimme sitten pitää yhteyttä yksityisesti. Kiitokset vaan käynnistä ja tervetuloa uudelleenkin.

Nyt voi sitten taas käpertyä sohvan nurkkaan kutomaan ja katsomaan TVtä. Pitää kuitenkin muistaa laittaa puita hellaan, ettei tule liian kylmä mökkiin.

Uusi viikko edessä

Tänään on kylmin aamu tähänastisessa asumisessani täällä maalla. Nousin jalkeille jo seitsämän tienoilla ja laitoin tulet hellaan. Pakkasta on joitain asteita päälle kymmenen.

Illalla olin kirkossa Joulukonsertissa. Heini ja Pentti Hietanen esiintyivät siinä. Konsertti oli oikein hyvä ja mielenkiintoisesti koottu. Vain muutama suosittu ja tunnettu joululaulu oli ripoteltu uusien ja puhuttelevien kappaleiden sekaan. Mielestäni kokonaisuus oli tosi hyvä.

Tänään olen menossa tapaamaan yhtä fb tuttavaani, joka on käymässä poikansa luona Porvoossa. Tapaamme Mäntsälässä kahvien merkeissä, kun hän ajaa siitä ohi kotiinsa Pohjanmaalle. Mukava tavata kasvokkain, kun olemme kirjoitelleet aikapaljon fb:ssa.

Tällä viikolla on aika monta tapahtumaa joihin pitäisi vielä osallistua. Katsotaan mihikä ehdin ja voin osallistua. Taloa kun pitää lämmittää melko säännöllisesti, että ei jäähdy liikaa.
Jokohan pitäisi opetella paistamaan jotain tuossa uunissa. Jouluksi pitäisi laittaa vähän jotain tarjottavaa, jos joku sattuisi poikkeamaan. Aika hiljaistahan tuolla vierasrintamalla on ollut.

Kylmiä aikoja

Aamulla herätessä oli -8 astetta, maisema on luminen ja tuuli vinkuu nurkissa, ei kovin vahvana mutta kuitenkin. Laitan tulet hellaan ja juon aamukahvit. Tänään en keitä puuroa vaan syön viiliä myslillä vahvistettuna. Kävin eilen täydentämässä kaapeja erilaisilla ruokatarpeilla, ettei tarvitse aina ajatella että pitäisi hankkia sitä ja sitä, eli lähteä kaupoille. Nyt voi rauhassa käpertyä sohvan nurkkaan neulomaan ja katsomaan TVtä, kun tuuli viheltää nurkissa ja pakkanen kiristää otettaan. Puita on liiterissä ja vaatetta orsilla. Kyllä täällä pärjään. Pihapolutkin pysyvät kulkemalla sen verran auki että pääsee auratulle tielle ja autolle.
Ostin yhden valorimpsun, jonka voi laittaa kylmän kuistin ikkunaan antamaan vähän valoa etuovelle. Nythän siellä näkee kuutamon valossa, mutta sen jälkeen on hyvä olla jotain lisävaloa, että näkee edes avaimenreijän.
Täytyy asentaa se valorimpsu lähipäivinä. Tulee sitten vähän jouluisempi tunnelmakin pihapiiriin.
Niin, Joulukin on kohta tulossa. Voisikin alkaa laittaa huushollia pikkuhiljaa joulukuosiin. Ensi viikonvaihteessahan on jo Ensimmäinen adventti. Huomenna on Pentti Hietasen Joulkonsertti Mäntsälän kirkossa. Sinne täytyy kyllä mennä.
Tänään olisi ollut reissu Tampereelle, Käsityömessulle, mutta peruin lähtöni. Täällä olisi ollutkin tosi kylmä vastaanotto jos ei kukaan olisi ollut lämmittämässä mökkiä. Talvella taitaa olla parasta pysyä kotona mahdollisimman paljon. Toivottavasti muut käyvät täälläpäin sitten sen edestä. Näkis vaan senkin ihmeen, tänne kun on niin kauhean pitkä matka joka paikasta. Onneksi olen hyvin itsekseni viihtyvää sorttia ja ne Lapin vuodet opettivat itsekseenoloa. Ainahan sitä naisihmisellä on kotona tekemistä, vaikka nyt ei oikein tuo leipominen onnistukkaan, kun hellat on niin outoja minulle. Jääpähän aikaa sitten muille harrastuksille enemmän, eikä liho niin paljoa kun ei syö liikaa. Tässä ajassa olen laihtunut jo kymmenen kiloa. Saas nähdä miltä keväällä näyttää, jos täällä siihen asti selviän. Ainahan täältä voi muuttaa pois jos liian vaikeaksi menee.

Talven alkua

Lumisia maisemia. Kyllä nuo säätiedot näyttää toimivan aika hyvin. Jokohan pitäisi aloittaa nuo lumityöt.
Tälläkertaa en ajanut autoa illalla suojaan joten nyt on lumikuorutettu auto pihassa.
Onneksi tänään ei tarvitse lähteä mihinkään ajamaan.

ATK kurssi tai oikeastaan työpaja loppui eilen ja jatkoa seuraa vasta tammikuussa, mutta en vielä tiedä minkälaisella kurssilla jatkaisin. Ikävintä on että porukka hajoaa varmaan eri kursseille, mielenkiintonsa mukaan. Itse olin ajatellut jatkaa Porttaali-työpajassa. Saapa nähdä kuinka käy.

Toiset kaksi kurssia jatkuvat vielä ensi viikon.
Keramiikka kurssin aikana olen tehnyt vaikka minkälaisia kippoja ja otuksia. Niistä on tullut ihan vaikka minkälaisia vänkkyröitä. "käsityön leima" on ilmeinen. Osa on jo lasitettukin. Ei niistä kaikista oikein sellaisia tullut kuin oli tarkoitus, mutta kyllä niille jotain käyttöä aina keksii.
Maalauskurssi on myös alkanut pikkuhiljaa sisäistyä minuun, ehkä se vielä aukeaa minullekin oikein kunnolla.

Nyt on aika rauhallista elämässäni, kun nuo kaikki yhdistys asiat on takanapäin, eikä tarvinnut alkaa taas etsiä uutta paikkaa Hakunilasta. Onneksi löysivät uusia innokkaita tekijöitä. Nyt voin keskittyä elämään täällä.

Syyskokous tunnelmia

Kävin entisen asuinpaikkani eläkeläisyhdistyksen syyskokouksessa. Olen ainakin vielä tämän loppuvuoden mukan heidän toiminnassaan. Nämä pari vuotta ovat olleet oikein mukavia ja toimintarikkaita. Siellä on ollut joka päivälle joku kerho jossa harrastaa mieleisiään asioita. On tasapainojumppaa, sauvakävelyä (sauvoilla tai ilman), laulukuoroa, käsitöitä, askartelua, Bocciaa, kuntosalia, muistikerhoa, ruokakerhoa ym. ym.
Järjestettiin kirpputoritapahtumia, myyjäisiä ja osallistuttiin moninaisiin kaupungin järjestämiin tapahtumiin, tekijöinä. Juhlista ja retkistä puhumattakaan. Siis toimintaa riitti pelkän jäsenmaksun hinnalla. Reissuista tietysti piti maksaa kustannukset itse. Pari kertaa vuodessa tehtiin joku retki jonka kustannuksiin yhdistys osallistui reippaalla osuudella. Täytyy harkita vielä pysymistä jäsenenä, vaikka kaikkiin asioihin ei enää täältä asti voikkaan osallistua.
Onneksi en joutunut mihinkään tehtäviin yhdistyksessä, vaikka etukäteen kovasti painostettiin. Tällä muutolla tänne sain perusteltua osallistmattomuuttani yhdistyksen pyörityksen. 60km päästä on hankalaa osallistua niin moniin toimintoihin edes viikottain. Varsinkin kun se on vapaaehtoistyötä, siis ilman korvausta tehtävää.

Vielä en tiedä näistä paikallisista yhdistyksistä ja niiden toiminnasta kovinkaan paljoa. Ainoastaan lehtien tiedot ja nyt tietysti Kansalaisopiston kurssien kautta sen toiminnasta jonkin verran.
Ensi viikonlopun Käsityö-messureissu Tampereelle on ihan mielenkintoinen kokemus.

Myllerrystä marraskuussa

Jospa taas kirjoittelisi menneen viikon tapahtumista.

Viime viikonvaihde olikin vilkas, kun kummityttöni äiti kävi ensikertaa vierailulla luonani täällä maalla. Juttua riitti ja kiertelimme paikkoja katsomassa. Illalla kummitytärkin tuli kahden pienen tyttärensä kanssa pikavisiitille, kun haki äitinsä pois täältä.
Olin ripustanut viime talviset maalaukseni tänne alakerran seinille. Antoivat mukavasti kommentoitavaa.
Olen saanu laitettua asunnon aika hyvin oman näköisekseni ja muutenkin kotiutunut tänne. Eiköhä tämä elämä ala pikkuhiljaa asettua aloilleen.

Maanantai oli melko vilkas päivä, kun piti ihmetellä auton talvirenkaita ja talvisuojaa sille. Onneksi olin laittanut puhelimeeni, auton myyneen kaverin numeron. Soitin hänelle ja sain ajan renkaiden vaihtoon samaksi päiväksi. Sitten alkoi etsintä, missä renkaat on, kun eivät olleetkaan siinä mihin olimme ne laittaneet kesällä.
Varastointi paikkoja kun on niin monta. Lopulta löysin ne navetan vintiltä yhden luukun päältä. Isäntä oli laittanut ne sinne esteeksi, ettei kukaan putoaisi siitä luukusta alas. Ei muistanut kuitenkaan niin tehneensä, kun soitin ja kysyin onko hän siirtänyt tai vienyt ne muualle. No, sattuuhan sitä itse kullekkin kaikenlaista.
Pääasia että löytyi ja ehdin renkaidenvaihtoon ajoissa. Ajoin vielä matkalla yhden ylimääräisen lenkin, kun en muistanut ihan tarkkaan miten sinne korjaamolle mennään.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt voi sitten ajella talvellakin.

Eilinen päivä meni sitten raivatessa tilaa auton talvisuojaksi. Autotalli on niin pieni, että tämä auto juuri ja juuri mahtuu sisään, vaikka pienihän se Astrakin on. Talliin on vaan kertynyt kaikenlaista rojua, jota ei ole vielä ehtinyt siirtää muualle. Ajoin ensin auton peruuttamalla sinne ja sain jopa ovet kiini, juuri ja juuri. Itsekin mahduin juuri ja juuri autosta ulos, niin kapea se tila on.
Illalla kun tulin keramiikkakurssilta, ajoin etuperin talliin niin pitkälle kuin suinkin voi niin vetokoukku jäi ulos, eikä ovi mennyt kunnolla kiini. Täytyy taas tänään kokeilla jotain muuta konstia. Eihän nyt vielä niin kylmää ole, että täytyisi auto saada talliin.
Toinen paikka mihin auton voisi majoittaa on navetan yhteydessä oleva lato tai varasto, miksi sitä nyt sanoisi. Siellä on nykyään kaikkea ylijäämä tavaraa. Vanhoja ikkunoita, lautoja, renkaita yms. ja lisäksi vene.
Venettä pitäisi saada siirrettyä puoli metriä pidemmälle, että saisi auton mahtumaan kunnolla sinne.
Katsotaan onnistunko siinä hommassa, kun en uskalla kovin raskaita nostoja ja vääntöjä tehdä sen viime vuotisen olkaluun murtuman vuoksi. Muutenhan minulla ei täällä mitään ihmeempää hätää ole, jos vaan terveys kestää nämä ponnistelut.
Nyt on tarkkailtu joka aamu tuota verenpainetta ja ensi viikon alussa menen labrakokeisiin ja kuun lopuksi lääkäriin. Sitten on vähän viisaampi näiden asioiden kanssa.
  
 

Marraskuu alkoi

Marraskuu alkoi aurinkoisena, mutta parissa päivässä sää muuttui taas sateiseksi. Onneksi ollaan sentään lämpöisen puolella noin neljän - kahdeksan asteen verran. Tällä hetkellä tuulikin tuntuu puhaltelevan reippaasti.

Viikonvaihteessa oli muuten rauhallista, mutta terveydessäni oli jotain ongelmaa.
Lieneekö johtunut edellisen viikon vauhdista vai stressistä, kun yhtäkkiä silmässäni tuntui jomotusta ja näkyi samanlaista sahanterää kuin aikoinaan migrenin yllättäessä. Vain sydämentykytykset voimistuivat, ehkä lievästä huolesta, mitä nyt tapahtuu.
Soitin sisarentyttärelle joka on lähihoitaja. Pyysin häntä soittamaan minulle myöhemmin, tarkistaakseen että olen kunnossa. Otin puolikkaan särkylääkettä ja nukuin pari tuntia. Tuntui että se meni sillä ohi, kun mitään muita oireita ei ollut.
Olin istunut keittiön ikkunan äärellä ja piirtänyt ikkunasta näkyvää maisemaa, kun oireet ilmenivät.
Pia soitti illansuussa ja kyseli vointiani. Kehoitti käymään lääkärissä jos vielä tuntuu oireita. Kaikki tuntui olevan kunnossa.
Maanantaina olin kotona ja tein normaaleja kotihommia. Ei mitään erikoista edelleenkään.

Tiistai aamuna normaalit aamutoimet ja tunne siitä että paineet on korkealla.
Ajoin terveyskeskukseen ja kerroin tilanteen. Ottivat minut terveydenhoitajan luokse ja mittasivat paineet.
Ne olivatkin yllättävän korkeat, vaikka syönkin lääkettä siihen verenpaineeseen. Jouduin lepohuoneeseen tarkkailuun. Parin tunnin levon jälkeen mitattiin  paineet ja ne olivat edelleen vähän korkeat, mutta paljon paremmat, joten sain luvan ajaa kotiin.
Nyt pitää sitten mittailla paineita joka päivä toistaiseksi, että nähdään mikä on tilanne.
Tänään menen taas käymään siellä terveyskeskuksella. Saan samalla uuden lääkemääräyksen.

Syysloman aikaan

Lauantaiaamun "rauhassa"
Kyllä onkin ollut vilkas viikko, tämä syysloma viikko. Nyt pitäisi sitten rauhoittua taas normaaliin kotielämään.

Maanantaina oli konsertti päivällä Tikkuilan Silkkisalissa. Oopperan pojat ( Matti Pasanen ja Klaus Pennanen) esittivät hauskan matkan halki Euroopan, etsiessään kadoksissa olleen laulun sanoja.
Kuulimme monia tuttuja laulelmia eri maista ja huumorin höystämiä pohdintoja matkan varrelta. Lopulta se laulukin löytyi, Italiasta, ja lauloimme sen kaikki yhdessä. Se laulu oli Sylvian Joululaulu.
Pienillä oivalluksilla saadaan konsertista oikein mukavia ja leppoisia tilaisuuksia. Tosin olimmehan usein ennenkin kuulleet Matin laulua, siellä Senioritalon kahviossa, kun hän on tehnyt vapaaehtoistyötä esiintymällä monissa eläkelläisten ja vammaisten tilaisuuksissa. Hän on hyvin sympaattinen henkilö.

Konsertin jälkeen menin tapaamaan lapsuudenystävääni Armia, joka asuu siellä lähellä. Kävimme kahvistelun jälkeen hankkimassa kanervia, hautausmaa kierrosta varten. Olemme useina vuosina kiertäneet yhdessä laittamassa lähisukulaistemme haudat talvi- tai kesäkuntoon. Yhdessä on niin mukavaa tehdä asioita.

Seuraavana päivänä kävimme katsomassa sisartani, joka sairastaa Alzheimerintautia.
Tarjouduin ottamaan hänet pariksi päiväksi tänne maalle.
Hän innostui asiasta ja niin  teimme tarvittavat valmistelut ja lähdimme ajamaan tänne. Kävimme Mäntsälässä kaupassa ja tulimme tänne asunnolleni. Tosin jo postilaatikolle pysähtyessäni, siskoni pyysi että veisin hänet takaisin kotiin. Lupasin tehdä sen kunhan käymme ensin kotonani. Hän ei ollut aikaisemmin käynyt täällä. Sisareni on niin urbaani ihminen ettei ertyisemmin viihdy maalla, eikä muutenkaan halua lähteä pitkille matkoille. Tämäkin 50km on hänestä pitkä matka. Sairaus on lisännyt vielä tuota kotona itsekseen pysymisen tarvetta, mutta kuitenkin hänen pitäisi saada jotain vaihtelua elämäänsä.
Keitin pikaisesti kahvit (keittimellä) ja laitoin tulet hellaan, että voisin laittaa ruokaa. Hän oli kyllä ihan rauhassa ja kierteli katsomassa paikkoja talossa, kun tiesi että pääsisi yöksi takaisin kotiinsa.
Hän tykkää syödä minun laittamaani ruokaa, mutta yhdessä asuminen ei ole onnistunut ollenkaan.
Olemme sitäkin jo aikaisemmin kokeilleet puoli vuotta, siellä Hakunilassa asuessani.
Minä ajoin takaisin Hakunilaan, kun olimme syöneet ja jäin sinne yöksi hänen luokseen.
Tein vapaaehtoistyötä sen talon kahvilassa, jossa sisareni nyt asuu. 
Kävin tapaamassa vanhoja tuttuja siellä kahvilassa, kun kerran olin siellä. Keskiviikkoisin on tietokilpailukin.
Olihan se mukavaa tavata niitä ihmisiä pitkästä aikaa.
Kävin yhden tuttavani kanssa ostoksilla, läheisessä kauppakeskuksessa ja kahvilla, että saimme vaihtaa kuulumisia kaikessa rauhassa.
Sitten ajoin kotiin, lämmittämään taloa. Aika kolealtahan täällä tuntuu, kun on pari päivää poissa ja lämmittämättä.

Torstai aamuna ajoin taas Hakunilaan ja vein sisarelleni verhot, jotta hän saa vähän vaihtelua asuntoonsa ja näkösuoja aurinkoa vastaan. Huoneesta tuli ihan viihtyisän näköinen.
Tänä torstaina oli myös Papupata päivä, joten olisin muutenkin tullut sinne. Papupata on eläkeläiskerhon yksi harrastuspiiri, jossa tehdään ruokaa ja jutellaan kaikenlaista ajankohtaista ja mielenkiintoista asiaa, milloin mistäkin. Tällä kertaa oli tuo lähestyvä vuosikokous kovasti tapetilla, kun pitäisi löytää uusi puheenjohtaja yhdistykselle. Entinen on jo edellisenä vuonna sanonut, ettei jatka enää tämän kauden jälkeen. Siinäpä riittikin pohdintaa, kun ei oikein ketään ole vapaaehtoisesti astumassa hänen tilalleen. Tosin yksi olisi kyllä tyrkyllä, mutta häntä ei kukaan oikein haluaisi paikalle.
Minuakin on yritetty pyörryttää siihen hommaan, mutta minua ei sellainene myrskynsilmä kiinnosta, vaikka johtokunta paikka olisi ennen vielä kiinnostanutkin. Nyt asun niin kaukana, ettei kannata ruveta sellaiseen.
Muutto Hakunilaan olisi edessä, jos sellaiseen alkaisi, tai ainakin jonnekkin niille seuduille.

Piti oikein jäädä Hakunilaan vielä seuraavaksi päiväksi, kun silloin oli kerhopäivä ja paljon kiinnostavia asioita tiedossa käsiteltäväksi. Kyllä olikin melkoinen tuuletus käynnissa siellä kerhossa. Oli kuin joku olisi sohaissut muurahaispesään, niin siellä kuhisi. En ollutkaan käynyt koko syksynä kerhokokouksessa. Kuulin vain niitä huhuja Papupadassa. Taitaa tulla melkoisia muutoksia kerhoon ensi vuodeksi.
No siinä niitä viikon juttuja taas tälläkertaa.

Pyhäpäivän rauhaa

Rauhallinen sunnuntai päivä. Sumu verhoaa tienoota, eikä näy omaa pihapiiriä kauemmaksi. Lämpötila on juuri ja juuri plussan puolella. Aamun kuura on sulanut puoleenpäivään mennessä.

Tuli rätisee hellassa ja radio kertoo päivän uutisia ja musiikkia tulee välillä. Se on sellaista taustaääntä minun elämässäni. Korva valitsee sieltä kiinnostavat asiat automaattisesti. Pysyy hyvin tässä päivässä kiini, yksin ollessankin. Toisia ärsyttää sellainen, mutta minä tykkään äänistä ympärilläni. Voihan sen radion pistää sitten kiini jos haluaa ihan hiljaista.

Eilen kävin vähän haravoimassa lehtiä pihasta. Niitä täällä okin oikein roppakaupalla, kun on noita lehtipuita pihassa. Kolmella sivulla on kyllä metsää ja keskellä pihaa yksi mänty. Pellon reunassa olevan vanhan saunan ympärillä on muutamaia kuusia, joten joka sorttia löytyy pihapiiristä.

Olen miettinyt jonkin aikaa tätä keittiön kalustusta, kun tässä on vain muutama tuoli pöydän ympärillä. Kaikki kalusteet on laitettu seinän vierille ja pöytäkin on pyöreä ja  istumapaikkoja vain kolme, kun pöytä on asetettu ikkunan eteen. Halusin laittaa jonkin penkin ikkunan eteen ja siirtää pöytää keskemmälle huonetta, kun siellä on kuitenkin tilaa. Niin saisi lisää istumapaikkojakin.
No nyt keksin kivan ratkaisun, kun löysin yläkerrasta vanhat ja ihan siistit pienen laverisohvan pehmusteet.
Kävin katselemassa varastosta kapistuksia joista saisi rakennettua pienen sohvan. Tila kun on vain puolitoista metriä leveä, ettei siihen mahdu oikea sohva. Löysin pari isoa kelaa ja vanhan oven. Niistä sain rakenneltua mukavan divaanin, ssihen koloon. Nyt voin istua läppäri sylissä ja kirjoitella näitä juttuja keittiön ikkunan vieressä ja nään samalla minkälaista liikennettä pihalla on.
Eihän tänne usein käviöitä eksy kun on päättyvän tien merkki maantienlaidassa, mutta joskus kuitenkin.
Selkeällä säällä tästä on hyvä seurata liikennettä peltojen takana vanhalla Lahdentiellä. Aika paljon sielläkin näkyy vielä liikennettä olevan, vaikka moottoritie kulkee melkolähellä sitä. Tänne se moottoritie ei kuitenkaan näy, joten ihan rauhallinen paikka tämä on. Mukava kirjoittamis paikka kaikenkaikkiaan...

Näyttää noita kirjoitushommia tulevan minulle, kun sukuseuramme hallitus päätti ottaa minut mukaan jäsenlehden toimituskuntaan, ensi vuoden alusta. Ihan mielenkiintoista päästä mukaan toimintaan, nyt kun taas olen täällä etelä-Suomessa. Pohjoisesta toimiminen olisikin ollut meko hankalaa, kun kaikki olisi ollut niin kaukana minusta. vaikka kirjoittaminen käy missä vaan, niin haastattelujen tekeminen on kuitenkin etelämpien paikkojen hommaa. 

Palattu syksyyn

Sateinen aamu ja kolme astetta lämmintä, eikä tuule.

Edellinen kirjoitus alkuviikosta meni bittitaivaaseen, kun kone sammui kesken tallennuksen.

Viikonloppuna laitettiin paikkoja talvikuntoon. Kaikki jäätymistä pelkäävät aineet varastoitiin lämpimään tilaan. Käänttiin pihavalot oikeaan asentoon ja niin edelleen.
Talonomistaja laittoi mehiläisensä talvikuntoon ja korjaili kaikkea pihapiirissä olevaa kesäkama säilöön.
Silloin vielä luminen maisema oli oikein kaunis, mutta suli pikkuhiljaa viikonlopun aikana kokonaan pois.
Maanantaina naapuri ajoi lanalla tien tasaiseksi talven kunnossapitoa varten.

Harrastuspiirissä oli lasitusvaihe. Maalailin kippojani lasitusaineella ja ope kantoi niitä uuniin. Tuloksen näkee sitten syysloman jälkeen. Mielenkiintoista nähdä tulos, kun en ole koskaan ennen nähnyt asioita näin läheltä.
Tuo keramiikan tekeminen tuntuu ainakin toistaiseksi oikein mukavalta harrastukselta. Porukkakin on oikein mukavaa. Aika menee oikein rattoisasti heidän juttujaan kuunnellessa. Useimmat ovat ihan tästä läheltä, joten samalla pääsee sisälle kylänelämään.

Toinen harrastuspiiri on kirkonkylällä. ATK työpaja ikäihmisille on myös oikein mukava. Vaikka olen käyttänyt tietokonetta jo vuosia, niin useimmat asiat on muuttuneet niin paljon että on hyvä välillä käydä kertaamassa oppeja. Tietokoneet kehittyvät niin nopeasti ja uusia ohjelmia tulee kuin sieniä sateella.
Tietysti tärkeää on myös uusien ihmisten kanssa yhdessäolo ja tekeminen. Meillä on oikein mukava porukka siellä opiskelemassa ja saamme toinen toisiltammekin uusia virikkeitä, kun kukin on kiinnostunut vähän eri asioista. Tässä porukassa on mukava olla mukana.

Kolmas harrastuspiirini on piirustus ja maalaus porukka, tuolla Apposen vanhalla kenkätehtaalla. Se porukka on kaikkein vähiten yhtenäinen, mutta tietysti taiteilijat ovakin enemmän omissaoloissaan pakertajia. Sielläkin on hyvin monenlaisia ihmisiä ja useimmat ovat olleet mukana jo usean vuoden ajan.
Tällainen aloittelija on vähän ulkopuolinen siinä porukassa. Ehkäpä sekin ajanmyötä korjaantuu.

Voihan syy olla se, että olen jo siinä vaiheessa sen verran väsynyt, kun kaikki kolme harrastuspiiriä ovat peräkkäin kahden päivän aikana, eikä ole ehtinyt oikein kunnolla levätä välillä.
Alunperinhän olin ajatellut maalausta torstaille, mutta se ryhmä oli jo täynnä kun ilmoittauduin mukaan.

Nyt täytyy lähteä postilaatikolle, eli päivälenkille. Tulee ulkoilukin hoidettua samalla, tosin tänään pitää vielä istuttaa muutama tyrnin taimi, jotka sain yhdeltä naapurilta. Ja viimeiset lehdetkin on vielä haravoimatta.

Lunta tuli

Maisemat on muuttuneet valkoisiksi yön aikana. Kylläpä on kaunista. Puut ovat kietoutuneet pumpuliin. Vielä eilen vihreät ja mustat pellot ovat kaikki kauniin valkoisia.

Talossakaan ei tuntunut tänään niin kylmältä, kuin muutamana edellisenä aamuna. Ihan kuin tuo valkoinen vaippa lämmittäisi taloakin. Ulkona on kuitenkin -2 astetta.
Luvattu myrsky ei kulkenut ainakaan tämän alueen kautta, kun en kuullut minkäänlaista ujellusta. Illalla vähän tuuli, mutta se ei ollut lähelläkään myrskyä.

Tulet on taas hellassa ja aamukahvi juotuna. Kohta lähden vähän kuvailemaan näitä uusia kauniita maisemia, niin kauan kuin niitä vielä riittää. Tämä ensilumihan sulaa kuitenkin viikonlopun aikana pois.
Minustahan on näköjään tullut talvimaisemien ihailija. Oisikohan noilla Lapin vuosilla jotain tekemistä siihen.
Kylmyydestäkin on kyllä kokemusta, kun siellä oli joskus jopa -50 astetta ja oli vaan pakko mennä ulos.
Toivotaan nyt kuitenkin vähän leudompaa talvea tulevaksi, vaikka ovatkin ennustaneet vuosisadan kylmintä talvea. Nautitaan nyt tästä leudosta kauneudesta.

Luvassa kylmenevää

Aamun tunnelmia.
Tänään on vähän lämpöisempi sää kuin eilen. Silloin oli pari pakkasastetta ja auton lasi huurteessa, aamu yhdeksältä. Tänään samaan aikaan ollaan nollassa. Yöllä on satanut vettä, eikä näy huurretta tai lunta. Myrskystä puhumattakaan. Tänään on rauhallinen kotipäivä. Lämmittelen taloa hiljalleen.

Eilinen päivä sujui mukavasti, ensin tietotekniikan työpajassa virusohjelmiin ym. ilmaisiin ohjelmiin tutustuen.
Kävin asioilla Mäntsälässä ja ajoin taas kotiin muutamiksi tunneiksi.
Illalla oli maalausharjoitusten vuoro. Tällä kertaa taiteiltiin kukkasia.

Mukavaa harrastaa jotain ihan muuta kuin ennen työelämäni aikana.
Silloin toimin tekniikan puolella ja kieliopinnoissa. Työkseni tein opetusohjelmia ja muuta materiaalia tieteellisiin tutkimuksiin ja opiskeluun. Olin 25 vuotta Hgin yliopiston AV-keskuksessa töissä. Sitten lähdin sapattivapaalle pohjoiseen, Inariin. Ajttelin katsoa hommaani toiselta puolelta, eli toimittajan kannalta ja opiskelin tiedotusoppia, radio- ja lehtityötä. Elämä pohjoisessa vei mennessään ja olin siellä lähes kahdeksantoista vuotta, kun sotkeuduin yhden kalamiehen verkkoihin. Siitä ajasta joskus toisenkerran lisää. 

Tänään aion olla ihan rauhassa omissa oloissani ja tehdä vain sen mikä on välttämätöntä. Nuo pari päivää kun ovat melko tiivistä menemistä. Illalla istun TVn ääreen ja otan kutimen käteeni. Saan ehkä tumput valmiiksi tänään. Aika monet sukat ja töppöset on jo valmistuneet tänä syksynä. Yhden myssynkin olen kutonut. Valmistautuminen kylmään talveen on hyvin aikataulussaan.

aamun kauneutta.

Varpaita kipristi vähän, kun tulin aamulla suihkusta. Saunaosaston lattialämmitys on kukistunut. Tämä talo näyttää kaikki huonot puolensa heti alkajaisiksi, että sitten tietää varautua kaikenlaisiin kommelluksiin tulevaisuudessa.

Aurinko paistaa kauniisti ja mittari näyttää nollaa vielä yhdeksän aikaan. Laitoin hellaan tulet vasta vähän aikaa sitten. Talossa on jo vähän mukavampi lämpötila, kun täällä on lämmittänyt useampana päivänä pitkään iltaan. Se johtopäätös tästä pitää vetää, ettei voi moneksi päiväksi lähteä matkoille ainakaan talvella. Nyt vielä tarkenee, kun lisää vähän vaatetta.

Uusia asioita katsomassa.

Viikonloppuna kävin tutustumassa itselleni aivan uuteen maailmaan eli Hengen ja tiedon messuihin.
Paikalla oli jos jonkinlaisia esittelijöitä, hyvin monilta tiedon sektoreilta. Oli luennoitsioita, parantajia, ennustajia, meediota, kauppiaita, kurssien järjestäjiä yms. Meikäläinen katseli ja kuunteli asioita silmät ja korvat tarkkana. Olihan siellä ihan järkeenkäyvää asiaakin paljon, mutta myös ihan minulle outoa toimintaa. Koko päivä siellä hurahti tutkaillessa. Muutaman tuttavanikin tapasin siellä.
Nyt pitää sitten sulatella kaikkea kokemaansa. Joitakin asioita olen ennenkin vähän harrastanut ja kokeillut, mutta ne ovat olleet sellaisia pintaraapaisuja. Saa nähdä onko niissä edelleen jotain minulle annettavaa.

Kotiin tulo oli kalsea, kun talo oli ollut pari päivää kylmillään. Heti tulet hellaan vaan ja lämmitin päälle yläkerran makuuhuoneeseen. Onneksi tulin jo iltapäivällä kotiin, että ehdin lämmittää taloa riittävästi.

Tänään kannoin läppärini alakertaan ja kirjoittelen tätä juttua keittiössä, samalla kun lämmitän taloa. Täällä on huomattavasti mukavampi kirjoitella, kun ei ole niin koleaa ja vetoista. Täytyy varmaan siirtää sänkykin alas ainakin kylmemmillä ilmoilla tai hankkia talvikortteeri jostain lämpimämmästä paikasta. Se on sitten vielä myöhempien aikojen asia, nyt ainakin vielä pärjää ihan hyvin. Katsotaan kuinka pitkälle talveen pärjään.

Syksyn edetessä

Aurinkoinen aamu, mutta aika kolea. Joutuu pitämään tulta hellassa joka päivä, että talo pysyy lämpimänä.

Muutin tänne maalle, muutaman kerrostalossa vietetyn vuoden jälkeen. Ole kyllä asunut maalla lähes koko ikäni, jote ei tämä mitään ihan uutta minulle ole. Tietenkin seutu ja ihmiset ovat vielä outoja, mutta toiminnot talossa ovat tuttuja. Taloa on sentään remontoitu aika hyvin nykyajan ihmisille sopivaksi. Seuraan mielenkiinnolla tätä asumista ja kylänelämään liittymistä täällä.

Viihdyn melko hyvin itsekseni, mutta tietenkin on tärkeää olla myös ihmisiä ympärillä ja voida tehdä asioita yhdessä muiden kanssa. Täällä ainakin on harrastusmahdollisuuksia melko hyvin, mutta se vaatii kuitenkin autoa, että pääsee kulkemaan, kun julkinen liikenne on suunniteltu lähinnä työssä käyviä ihmisiä varten. Ainakaan en ole vielä muutaman kuukauden asumisen aikana saanut selvää noista bussivuoroista täällä kylällä. Busseja näkyy kulkevan paljon enemmän kuin aikataulut ja MH kertoo. Ilmeisesti jokaisella bussiyhtiöllä on omat aikataulut eikä niitä saa yhdistettynä mistään.
No, nythän se ei ole enää ongelma, kun tuli hankittua tuo auto omaankäyttöön. 

Tällä kylällä on mahdollisuus harrastaa keramiikkatöitä ja liikuntaa, kansalaisopiston puitteissa.
Muita yhdistyksiä on myös jotka järjestävät omille jäsenilleen erilaisia aktiviteetteja, niistä en vielä tiedä kovinkaan paljoa.
Paikallislehdestä seuraan tiedottamista ja valitsen sitten mieleiseni tekemiset.
Tietenkin netistä saa myös tietoa, jos kellä sellainen on. Minähän olen siinä onnellisessa asemassa että osaan käyttää nettipalveluita hyväkseni, mutta on suuri joukko ikäihmisiä joilla sitä mahdollisuutta ei ole. He joko eivät osaa käyttää tietokonetta tai heillä ei ole nettiyhteyttä. Tässäkään talossa ei ole enää puhelinkoskettimia joten minäkin toimin vain mokkulan varassa. Ainakin toistaiseksi homma on toiminut, kun sen sai ensin alkamaan.

Nyt täytyykin mennä lisäämään puita hellaan. Jatkuu taas toisella kerralla.

jatkoa, ihmettelyä.

Tämähän näyttää toimivan ihan hienosti näin kotikoneellakin tehtynä.
Kotona on ensimmäisenä laitettava tulet hellaan, ettei talo jäähdy liikaa. Sitten pitää vähän syödä, että jaksaa taas illalla mennä taiteilemaan. Mukavia nämä harrastusmahdollisuudet täällä maallakin. Eilen kävin keramiikkakurssilla. Kokeilin dreijaamista. Ei se oikein tahtonut sujua, kun olen ihan ekakertaa hommassa. 
Sain kuitenkin jokun näköisen hökötyksen aikaiseksi. Näytti niin helpolta, kun opettaja teki kannun. Toivottavasti harjoitus edes vähän autta tulevaisuudessa. Aikaisemmat muovailut on jo kuvumassa ja osa ihan uunissa poltettavana. Ihan käsityönä tehdyt kipot ja otukset on sentään onnistuneet kohtuullisesti.
Nyt on taas lähdettävä laittamaan puita hellaan, ettei se sammu. Mukavaa päivän jatkoa.

Blogin kirjoittamisesta

Tämäpä on aika hauskaa kirjoitella näitä kommentteja päiväntapahtumista. Meillä on oikein hauska porukka täällä opettelemassa näihin internetin ihmeellisyyksiin. Huuli lentää ja nauru kaikaa. Toiset ottaa totisemmin nämä opiskelut. Jatkuu taas viikonkuluttua.

Tervehdys täältä maaseudunrauhasta. Kaunis aurinkoinen päivä alkoi tänään ATK:n salohin uudelleen perehtyen. Kyllä tuntuu ainakin ihan ufolta tämä pöytäkoneella seikkailu, kun on ainakin kymmenen vuotta läppärillä työskennellyt.