Rauhallinen sunnuntai päivä. Sumu verhoaa tienoota, eikä näy omaa pihapiiriä kauemmaksi. Lämpötila on juuri ja juuri plussan puolella. Aamun kuura on sulanut puoleenpäivään mennessä.
Tuli rätisee hellassa ja radio kertoo päivän uutisia ja musiikkia tulee välillä. Se on sellaista taustaääntä minun elämässäni. Korva valitsee sieltä kiinnostavat asiat automaattisesti. Pysyy hyvin tässä päivässä kiini, yksin ollessankin. Toisia ärsyttää sellainen, mutta minä tykkään äänistä ympärilläni. Voihan sen radion pistää sitten kiini jos haluaa ihan hiljaista.
Eilen kävin vähän haravoimassa lehtiä pihasta. Niitä täällä okin oikein roppakaupalla, kun on noita lehtipuita pihassa. Kolmella sivulla on kyllä metsää ja keskellä pihaa yksi mänty. Pellon reunassa olevan vanhan saunan ympärillä on muutamaia kuusia, joten joka sorttia löytyy pihapiiristä.
Olen miettinyt jonkin aikaa tätä keittiön kalustusta, kun tässä on vain muutama tuoli pöydän ympärillä. Kaikki kalusteet on laitettu seinän vierille ja pöytäkin on pyöreä ja istumapaikkoja vain kolme, kun pöytä on asetettu ikkunan eteen. Halusin laittaa jonkin penkin ikkunan eteen ja siirtää pöytää keskemmälle huonetta, kun siellä on kuitenkin tilaa. Niin saisi lisää istumapaikkojakin.
No nyt keksin kivan ratkaisun, kun löysin yläkerrasta vanhat ja ihan siistit pienen laverisohvan pehmusteet.
Kävin katselemassa varastosta kapistuksia joista saisi rakennettua pienen sohvan. Tila kun on vain puolitoista metriä leveä, ettei siihen mahdu oikea sohva. Löysin pari isoa kelaa ja vanhan oven. Niistä sain rakenneltua mukavan divaanin, ssihen koloon. Nyt voin istua läppäri sylissä ja kirjoitella näitä juttuja keittiön ikkunan vieressä ja nään samalla minkälaista liikennettä pihalla on.
Eihän tänne usein käviöitä eksy kun on päättyvän tien merkki maantienlaidassa, mutta joskus kuitenkin.
Selkeällä säällä tästä on hyvä seurata liikennettä peltojen takana vanhalla Lahdentiellä. Aika paljon sielläkin näkyy vielä liikennettä olevan, vaikka moottoritie kulkee melkolähellä sitä. Tänne se moottoritie ei kuitenkaan näy, joten ihan rauhallinen paikka tämä on. Mukava kirjoittamis paikka kaikenkaikkiaan...
Näyttää noita kirjoitushommia tulevan minulle, kun sukuseuramme hallitus päätti ottaa minut mukaan jäsenlehden toimituskuntaan, ensi vuoden alusta. Ihan mielenkiintoista päästä mukaan toimintaan, nyt kun taas olen täällä etelä-Suomessa. Pohjoisesta toimiminen olisikin ollut meko hankalaa, kun kaikki olisi ollut niin kaukana minusta. vaikka kirjoittaminen käy missä vaan, niin haastattelujen tekeminen on kuitenkin etelämpien paikkojen hommaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti