Syysloman aikaan

Lauantaiaamun "rauhassa"
Kyllä onkin ollut vilkas viikko, tämä syysloma viikko. Nyt pitäisi sitten rauhoittua taas normaaliin kotielämään.

Maanantaina oli konsertti päivällä Tikkuilan Silkkisalissa. Oopperan pojat ( Matti Pasanen ja Klaus Pennanen) esittivät hauskan matkan halki Euroopan, etsiessään kadoksissa olleen laulun sanoja.
Kuulimme monia tuttuja laulelmia eri maista ja huumorin höystämiä pohdintoja matkan varrelta. Lopulta se laulukin löytyi, Italiasta, ja lauloimme sen kaikki yhdessä. Se laulu oli Sylvian Joululaulu.
Pienillä oivalluksilla saadaan konsertista oikein mukavia ja leppoisia tilaisuuksia. Tosin olimmehan usein ennenkin kuulleet Matin laulua, siellä Senioritalon kahviossa, kun hän on tehnyt vapaaehtoistyötä esiintymällä monissa eläkelläisten ja vammaisten tilaisuuksissa. Hän on hyvin sympaattinen henkilö.

Konsertin jälkeen menin tapaamaan lapsuudenystävääni Armia, joka asuu siellä lähellä. Kävimme kahvistelun jälkeen hankkimassa kanervia, hautausmaa kierrosta varten. Olemme useina vuosina kiertäneet yhdessä laittamassa lähisukulaistemme haudat talvi- tai kesäkuntoon. Yhdessä on niin mukavaa tehdä asioita.

Seuraavana päivänä kävimme katsomassa sisartani, joka sairastaa Alzheimerintautia.
Tarjouduin ottamaan hänet pariksi päiväksi tänne maalle.
Hän innostui asiasta ja niin  teimme tarvittavat valmistelut ja lähdimme ajamaan tänne. Kävimme Mäntsälässä kaupassa ja tulimme tänne asunnolleni. Tosin jo postilaatikolle pysähtyessäni, siskoni pyysi että veisin hänet takaisin kotiin. Lupasin tehdä sen kunhan käymme ensin kotonani. Hän ei ollut aikaisemmin käynyt täällä. Sisareni on niin urbaani ihminen ettei ertyisemmin viihdy maalla, eikä muutenkaan halua lähteä pitkille matkoille. Tämäkin 50km on hänestä pitkä matka. Sairaus on lisännyt vielä tuota kotona itsekseen pysymisen tarvetta, mutta kuitenkin hänen pitäisi saada jotain vaihtelua elämäänsä.
Keitin pikaisesti kahvit (keittimellä) ja laitoin tulet hellaan, että voisin laittaa ruokaa. Hän oli kyllä ihan rauhassa ja kierteli katsomassa paikkoja talossa, kun tiesi että pääsisi yöksi takaisin kotiinsa.
Hän tykkää syödä minun laittamaani ruokaa, mutta yhdessä asuminen ei ole onnistunut ollenkaan.
Olemme sitäkin jo aikaisemmin kokeilleet puoli vuotta, siellä Hakunilassa asuessani.
Minä ajoin takaisin Hakunilaan, kun olimme syöneet ja jäin sinne yöksi hänen luokseen.
Tein vapaaehtoistyötä sen talon kahvilassa, jossa sisareni nyt asuu. 
Kävin tapaamassa vanhoja tuttuja siellä kahvilassa, kun kerran olin siellä. Keskiviikkoisin on tietokilpailukin.
Olihan se mukavaa tavata niitä ihmisiä pitkästä aikaa.
Kävin yhden tuttavani kanssa ostoksilla, läheisessä kauppakeskuksessa ja kahvilla, että saimme vaihtaa kuulumisia kaikessa rauhassa.
Sitten ajoin kotiin, lämmittämään taloa. Aika kolealtahan täällä tuntuu, kun on pari päivää poissa ja lämmittämättä.

Torstai aamuna ajoin taas Hakunilaan ja vein sisarelleni verhot, jotta hän saa vähän vaihtelua asuntoonsa ja näkösuoja aurinkoa vastaan. Huoneesta tuli ihan viihtyisän näköinen.
Tänä torstaina oli myös Papupata päivä, joten olisin muutenkin tullut sinne. Papupata on eläkeläiskerhon yksi harrastuspiiri, jossa tehdään ruokaa ja jutellaan kaikenlaista ajankohtaista ja mielenkiintoista asiaa, milloin mistäkin. Tällä kertaa oli tuo lähestyvä vuosikokous kovasti tapetilla, kun pitäisi löytää uusi puheenjohtaja yhdistykselle. Entinen on jo edellisenä vuonna sanonut, ettei jatka enää tämän kauden jälkeen. Siinäpä riittikin pohdintaa, kun ei oikein ketään ole vapaaehtoisesti astumassa hänen tilalleen. Tosin yksi olisi kyllä tyrkyllä, mutta häntä ei kukaan oikein haluaisi paikalle.
Minuakin on yritetty pyörryttää siihen hommaan, mutta minua ei sellainene myrskynsilmä kiinnosta, vaikka johtokunta paikka olisi ennen vielä kiinnostanutkin. Nyt asun niin kaukana, ettei kannata ruveta sellaiseen.
Muutto Hakunilaan olisi edessä, jos sellaiseen alkaisi, tai ainakin jonnekkin niille seuduille.

Piti oikein jäädä Hakunilaan vielä seuraavaksi päiväksi, kun silloin oli kerhopäivä ja paljon kiinnostavia asioita tiedossa käsiteltäväksi. Kyllä olikin melkoinen tuuletus käynnissa siellä kerhossa. Oli kuin joku olisi sohaissut muurahaispesään, niin siellä kuhisi. En ollutkaan käynyt koko syksynä kerhokokouksessa. Kuulin vain niitä huhuja Papupadassa. Taitaa tulla melkoisia muutoksia kerhoon ensi vuodeksi.
No siinä niitä viikon juttuja taas tälläkertaa.